Elmolle oli käydä oikein tosi pahasti viime viikolla. Se pääsi karkaamaan pihalta (miehen kanssa…) ja juoksi suojatietä ylittäneen pakettiauton renkaaseen. Koira tajusi auton tulon vasta kun oli liian myöhäistä. Se ehti kuitenkin käännähtää sen verran, takaisin tulosuuntaan, että renkaan alle jäi vain vasemman takatassun varpaat. Siitä edelleen, onneksi, Elmo säntäsi juoksemaan täyttä vauhtia suoraan kotiin sen sijaan, että olisi säikähdystään singonnut juoksentelemaan pitkin katua. Minä sain noin minuutti tapahtuneen jälkeen työpaikalle mieheltä soiton, joka alkoi ”Nyt se koira juoksi auton alle!” Voitte jokainen kuvitella, miten ehdin säikähtää ennen kuin sain kaivettua miehestä irti ne pari tärkeää faktaa: ”on hengissä” ja ”vain jalkaan osui”.
Kotona odotti kolmella jalalla linkkaava ja selvästi kipeyttään haluton koira. Eläinlääkärin tutkimuksessa varpaissa ei ollut pienintäkään aristusta, mutta vasemman polven ojennusliike aiheutti selvästi kipua. Molemmat takajalat kuvattiin, ja helpotuksekseni röntgenkuvissa ei ollut mitään merkkejä isommasta vammasta. Lääkäri tutki rauhoitetun koiran polvet vielä tarkemmin käsikopelolla ja uskalsi olla sitä mieltä, että myöskään ristisidevammaa polvessa ei pitäisi olla.
Siispä koiralle kipulääkettä pistoksena, kotiin kuuri särkylääkettä ja lepoa – viimeinen helpommin sanottu kuin tehty. Kävimme vielä perjantaina, 4. päivänä tapaturmasta, Elmon kanssa 16-viikon kunniaksi tehosterokotuksella ja samalla eläinlääkäri tsekkasi kipeän koiven. Vaikka Elmo sitä vielä aika ajoin tuossa vaiheessa lepuutti ja linkkasikin, oli jalka eläinlääkärin kokeilemana ihan eri oloinen kuin akuuttitilanteessa. Ei aristanut venytystä, koukistelua tai painelua. Myöskään varpaissa ei edelleenkään ilmennyt mitään aristuksia. Nyt kun tapahtumasta on kuusi päivää aikaa, on Elmo ollut ilman kipulääkettä 1,5 vuorokautta ja jalan oireilua ei kyllä huomaa ellei osaa varta vasten katsoa, eikä silloinkaan kuin joissain tilanteissa.
Elmo pääsi kyllä säikäyttämään koko perheen oikein perin pohjin, ja jos koiran tärkeys kaikille perheen jäsenille on tullut tähän mennessä jo muutenkin selväksi, niin tämän jälkeen siitä ei ole ollut enää pienintäkään epäilystä. Niin ison huolen ja sen jälkeisen helpotuksen saimme pennun kanssa kokea.
Uljasmusta 