Kätten jälki

Elmon trimmi valmistui noin viikko sitten, ja olen kyllä lopulta ihan tyytyväinen lopputulokseen. Tietysti sitä pientä hiomista löytää aina jälkikäteen, mutta ilokseni voin todeta, että työ on joka kerran helpompaa ja tulos paranee kunkin harjoituksen myötä. Ja niitä harjoituksiahan ei takana vielä kovin montaa ole… Nypin siis karkean peitinkarvan käsin. Niskan yläosan, päälaen ja korvien karva oli niin liukasta, pehmeää ja tiukassa, että en edes yrittänyt vaan ajelin suosiolla. Samoin kuin runko-osan pohjavillan, joka oli runsasta, pitkähköä ja epätasaisen väristä. Sitä nypin ja kampasin pohjavillakammalla sen minkä sain ja loput ajelin koneella siistiksi. Kas tässä lopputulos  koira tosin tuulen tuivertamana ja karva kosteana, mutta kuva kuitenkin kohtuullisen kelvollinen.

Elmo järvelläKoiran kutistuminen trimmauksen myötä yllättää näemmä joka kerta yhtä lailla. Elmo näytti ensimmäisen viikon ajan silmääni ihan rääpäleeltä, mutta nyt alan mieltää sen jo koiraksi rotan sijaan. Onhan tuo vielä kapoinen, mutta arvioni mukaan sopivassa painossa ja 1,5-vuotiaaksi mielestäni kuitenkin ihan sopusuhtainen (ja vielä kehittyvä) nuorukainen.

Advertisement