Hiihtoloma pulkassa

Viime viikko oli täällä etelässä hiihtolomaviikko ja minäkin olin kerrankin lomalla yhtä aikaa lasten kanssa. Elmo touhotti tietysti innolla mukana melkein kaikessa – kameraa vaan ei ehtinyt juuri esiin kaivaa lasten ja koiran kanssa pää kolmantena jalkana painamisen lomassa.

Elmo pääsi lomalla ulkoilemaan pulkkamäkeen lumiskeitillä (ei edelleenkään sitä videota!) ja vetopuuhiin. Jäpikkä veti into tiukkana Stigalla pientä serkkupoikaa, joka huusi kyydistä silmät loistaen ”kovempaa, kovempaa”. Elmohan olisi ehkä mennytkin, mutta minulla ei enää vauhti riittänyt kirittämään yhtään enkä tokikaan uskaltanut laskea koiraa juoksemaan omillaan. Helposti Elmo siis veti kovaa kyytiä reilusti yli itsensä painoista taakkaa. Hyvin lämmiteltynä annoin myös kokeilla kuopus kyydissä – stiga ja lapsi painoivat noin 35 kiloa (Elmo reippaat 15) ja hyvin loivasti alas viettävää tietä vetäminen sujui todella kevyesti. Tuo on kuitenkin jo niin iso paino, että pitkää matkaa en uskalla vedättää, eikä ole tarkoituksenmukaistakaan. Lisäksi liikkeellelähdöissä annan mielihyvin apuja ettei rasitus käy liian kovaksi.

Koira on ilmiselvästi oppinut nauttimaan ihan hurjasti juoksuvedosta, ja sehän on mahtavaa. Mitä kovempaa, sen parempi – ja nyt voin todeta olevan ihan kivaa, että koran koko on suhteessa omiin voimiini, jotka riittävät hidastamaan vauhtia siinäkin tapauksessa, että koiralle tulisi mieleen lähteä ihan vallan käsistä. Nyt vain pitäisi emännän alkaa pikavauhtia kunnonkohotuskuurille, että pysyn perässä…