Helmikuu lähestyy puoliväliä ja säätilaa voisi kuvailla lähinnä ylipitkäksi venyneeksi marraskuuksi. Mutta ei kuulkaa menoa haittaa – yhä edelleen olen sitä mieltä, että koiranilma on paras ulkoiluilma. Ei tule tuskanhiki reippaammallakaan lenkillä ja happea virtaa lihaksiin paremmin kuin milloinkaan. Ja kun ulkona joka tapauksessa kastuu rapaantuu niin miksei sitten saman tien ihan kunnolla? Harmi kun Elmo ei rakasta märkää keliä ollenkaan niin paljon. Mutta kuivattelu lenkin jälkeen on sitäkin mukavampaa.
Uljasmusta 