Häkki.

Lupasin joskus blogin alkuvaiheessa kirjoittaa häkistä. Ja nyt kun somessa leviää taas kerran yksi häkki on rääkkäystä -henkinen, joskin väärinkäytön näkökulmastsa kirjoitettuna asiallinen teksti, on ehkä oikea (tai sitten täysin väärä) hetki tarttua härkää sarvista. Seuraavassa tekstissä sanan häkki voi korvata myös sanalla vessa, kylppäri, tai muu rajattu tila.

On totta, että koiran häkitys on ilmiönä erittäin ongelmallinen, sillä häkki on ongelma ihan joka kerran väärin käytettynä. Väärin käytettynä häkki on koiralle ahdistava, epämiellyttävä paikka. Väärin häkin käyttö on myös silloin, kun koira on siihen asiallisesti totutettu, mutta häkki on liian pieni – koira ei mahdu kunnolla liikkumaan, eli jaloittelemaan, kääntymään, venyttelemään, vaihtamaan paikkaa ja varsinkin jos koira on näiden lisäksi omien vahinkojensa armoilla. Väärin häkin käyttö on, jos se korvaa edes joltain osin koiran koulutuksen, sosiaalisen elämän, läheisyyden, puuhastelun, yhteiset hetket isäntäväen kanssa. Ehdottomasti.

Mutta miksi tilan rajaaminen koiralta olisi väärin, jos edellä mainitut väärinkäytön elementit eliminoidaan? Mihin terve, yksin olemiseen oppinut, riittävästi aktiviteettiä ja seuraa saava koira tarvitsee 150, 50 tai edes 15 neliötä tilaa yksin ollessaan? Koiran tehtävä  ei yksin kotona ollessaan ole etsiä omistajaa ympäriinsä (stressaavaa!), syödä kaukosäätimiä, sähköjohtoja tai sohvia (vaarallista!) tai viettää aikaa hyppimällä ja pomppimalla muuten vaan ympäriinsä (terve, yksinolemiseen oppinut, riittävästi aktiviteettiä ja seuraa saava koira ei koe tarvetta tällaiseen!).

Koiran totuttaminen häkkiin on helppoa kun tietää mitä tekee, mutta se pitää tehdä jos häkkiä mielii käyttää. Muuten kyse on ilman muuta väärinkäytöstä. Kun häkki (tai muu rajattu tila) on opetettu koiralle oikein, se menee tilaan mielellään, myös pyytämättä, käyttäytyy siellä rauhallisesti eikä stressaannu. Häkki voi olla koiralle ruokapaikka, paikka kaluta rauhassa puruluuta kenenkään häiritsemättä. Paikka, jossa rajallinen tila muistuttaa pentupesää tai suden luolaa – ja tuo turvaa. Häkki ei ole koskaan koiralle rankaisu, eikä koiralle saa tulla häkissä koskaan niin suuri hätä etteikö se siellä itsekseen rauhoittuisi.

Nyt on varmaan suuri yllätys, että meillä koira on viettänyt pentuvuonnaan yksinoloaikansa häkissä – enkä näe siinä yhtään mitään väärää. Siksi, että häkki on ollut koiralle se mukava oma paikka ensimmäisestä yöstä lähtien (nukuin vieressä). Siksi, että meillä häkki = maxikoon häkki + pentuaitaus, tilaa yhteensä eläinsuojelulain määräysten verran. Siksi, että  pissapaperit (myöhemmin ei tietysti näitäkään), makuupaikka ja seinässä kiinni oleva juomakuppi ovat olleen asianmukaisesti erilleen sijoitettuina. Mutta ennen kaikkea siksi, että koiralle häkki on ollut ensimmäisestä päivästä asti turvallinen ja mukava pesäluola. Paikka rauhoittumiselle sen jälkeen kun on leikitty, pissitty, kakittu, syöty, leikitty, pissitty ja kakittu.

Ja arvatkaa mitä? Uskallan kirkkain silmin väittää, että koirani on erittäin hyvin hoidettu, tasapainoinen, onnellinen, aktiivinen olento. Olento, joka ei ole koskaan kärsinyt vatsavaivoista saati joutunut eläinlääkäriin syötyään kotona jotain syötäväksi kelpaamatonta, eikä myöskään koskaan saanut osakseen pahoja katseita tuhottuaan perheen omaisuutta. Tämä onnellinen häkissä yksinoloaikansa viettänyt koira menee edelleen häkkiin tai häkki-pentuaitausyhdistelmään mielellään – joskin nyt pentuvaiheen jälkeen tuo yhdistelmä on siivottu pois tilojamme rumentamasta. Ja btw koira, ylläri ylläri, viettää kaikesta päätellen edelleen yksinoloaikansa kuten häkissä ja aitauksessa on oppinut, eli suurimmaksi osaksi nukkuen, tekemättä tuhojaan tai juoksematta itseään tai kissoja läkähdyksiin.

On erittäin tärkeää, että häkin käytön ongelmista puhutaan ääneen, paljon ja niin kauan kuin ongelmakäyttöä esiintyy. Mutta olisiko mahdollista pitää tässäkin keskustelussa kiihkoilu sivussa ja olla vetoamatta äärimmäisyyksiin? Rehelliseen valistukseen kuuluu myös kertoa, että tilan rajaaminen voi olla koiralle se turvallisin vaihtoehto niin henkisesti kuin fyysisestikin. Samoin rehelliseen valistukseen voisi kuulua esimerkiksi tieto eläinsuojelulain ja -asetuksen sisällöistä ja  siitä, miten lain ja eläimen hyvinvoinnin vaatimukset on mahdollista täyttää ja miten koiran kanssa tulee toimia, jos tilan rajaaminen koetaan syystä tai toisesta tarpeelliseksi.

Disclaimer: Linkittämässäni tekstissä todellakin puhutaan koirien sulkemisesta pieneen näyttely- tai kuljetushäkkiin, enkä tällaista toimintaa halua missään nimessä hyväksyä. Itselleni on ollut tärkeää, että koiran tilan rajaaminen tapahtuu lakien, asetusten ja koiran hyvinvoinnin ehdoilla.

 

 

Advertisement