Elmon puuhia kuvina

Elmo ja kaverit

Puistossa ei ole tullut kuvia otettua, mutta on Elmo ehtinyt kaveerata muuallakin. Kuvissa kääpiömäykky Patu, Venny- ja Molli -labbikset.

WP_20150404_011WP_20150704_029

WP_20150419_002

Elmon aktiviteettejä

Elmo puuhailee meidän kanssa arjessa mukana melkein kaikessa. Näissä kuvissa ollaan kansallispuistossa ja mökkilaiturilla. Ihme kyllä, yhtään kuvaa ei ole jalkapallokentän laidalta. Elmosta on tullut vanhimman pojan joukkueen ”maskotti”, eli sekä pelaajien että pikkusisarusten suosikki, joka tarvittaessa viihdyttää muuten nopeasti pitkästyviä pieniä katsojia leikeillään ja tempuillaan.

WP_20150501_007WP_20150501_015       WP_20150808_026

 

Ja vielä vähän ”harrastuksia”

Hauskinta Elmon kanssa on kaikenlainen leikkimielinen harjoittelu. Olemme hyvällä alulla erilaisten temppujen suhteen – skeittaus on yksi mieluisimpia temppuilutouhuja ja siihen meillä on Elmon kanssa loistavat mahdollisuudet kaupunkiin valmistuneen hienon skeittipuiston käyttäjinä. Temppujen ohella olemme käyneet tekemässä jonkin verran jälkiä, sitäkin ihan vain omaksi iloksemme. Näihin syys-lokakuisiin kuviin ja tunnelmiin – jälkipellolta ja skeittipuistosta.

20150927_132444_resized20150920_171435_resized20151004_092948_resized20151004_101635_resized

Advertisement

Snautseri vs. Elmo, rotumääritelmä puntarissa luonteen osalta

Rotumääritelmän mukaan snautserille ”Luonteenomaista on eloisuus,johon yhdistyy rauhallisuus. Rodulle tyypillistä on hyväluonteisuus, leikkisyys ja voimakas kiintymys isäntään. Hyvin lapsirakas, lahjomaton ja valpas, ei kuitenkaan herkkähaukkuinen.”

Eloisuus, johon yhdistyy rauhallisuus

Allekirjoitan. Elmo on varmasti rauhallisemmasta päästä snautsereita, ei missään nimessä höseltäjä, mutta ehdottomasti eloisa, innostuva ja vauhtia rakastava koira. Se kykenee kuitenkin rauhoittumaan paikassa kuin paikassa, tilanteessa kuin tilanteessa (ainakin lähes). Kun mitään ei tapahdu, se seuraa ympäristöään valppaana mutta rauhassa. Ja kun tapahtuu, on tietysti heti oltava menossa mukana. Elmon energisyys ei ole ylitsepursuavaa ja se on helposti hallittavissa ja suunnattavissa toivottuun tekemiseen. Käyttökoiraksi potkua ei uskoakseni olisi tarpeeksi, perhekoiraksi ja leppoisaan harrasteluun sen sijaan aivan täydellinen pakkaus tältä(kin) osin.

Hyväluonteisuus, leikkisyys ja voimakas kiintymys isäntään

Ehdottomasti. Hyväluonteisuus on tokikin vähän epämääräinen käsite, mutta parempiluonteista koiraa saa kyllä hakea, mitä tulee koiran hyväntahtoisuuteen, sopusuhtaiseen temperamenttiin ja hermorakenteeseen. Leikkisyyttä vuosikkaalla riittää, se on selvä. Ja emäntä on kyllä jotain ihan muuta, eli yksi on ylitse muiden. Oma perhe ja tutut ihmiset ovat selvästi myös erityisen kiintymyksen kohteena.

20150926_180103-1Hyvin lapsirakas

Todellakin. Elmo on hyväntahtoinen ja vilpitön lasten kaveri. Etenkin perheen pienimmän, kohta 6-vuotiaan, kanssa Elmolla on ihan erityinen suhde. Meno on väillä hurjan näköistä, enkä valvomatta tokikaan jättäisi näitä pelehtimään. Mutta silmäni alla pyörivät niin ettei aina voi varmasti sanoa tietävätkö itsekään kumpi on lapsi, kumpi koira. Leikkiin kuuluu myös hampaiden käyttö (siis koira!!), mutta koskaan lasta satuttamatta. Enemmän vahinkoa koira saa aikaan potkimalla ja raapimalla, kynsistä on joskus joku jälki jäänyt muistoksi rajuksi äityneistä leikeistä.

Kuvista puolestaan näkyy mainiosti se, miten Elmo rakastaa seurataWP_20150625_009 lasten touhuja ja ottaa niihin osaa. Ja tietysti koira on lasten paras lohduttaja, joka on ihan takuulla paikalla silloin kun murhe yltyy suureksi ja tarvitaan partainen kuono nojaamaan polvea vasten.

Lahjomaton ja valpas, ei kuitenkaan herkkähaukkuinen

Eh. Mitähän tuo lahjomaton tarkoittaa? Ruisleivänpalalla lahjottavissa ihan mihin tahansa, eli ei pidä tippaakaan paikkaansa. Mutta ehkä rotumääritelmän kirjoittaja tarkoittikin jotain ihan muuta? Valpas kyllä, kuten jo edellä kuvasinkin. Haukkumisen suhteen Elmo on oikein ideaali koira kaupunkiympäristöön. Se haukkuu ilmoittaakseen tulijoista, mutta ei missään nimessä haukuskele huvikseen tai ”turhille” asioille. Ihan hirveästi innosuessaan saattaa esim. riehuleikeissä haukahtaa, mutta pääsääntöisesti ei tuolloinkaan.

Vielä snautserikerhon sivuilta lainatun luonnekuvauksen mukaan: ”Kaikki snautserit ovat luonnostaan epäileväisiä, mutta oikea snautseri ei koskaan pelkää tai ole arka, päinvastoin se omaa aimo annoksen rohkeutta ja uteliaisuutta. Snautserin suojeluvaisto on voimakas, sen reagointi on nopeaa ja sen leuat varmasti vahvat, jos tarve vaatii.”

Luonnostaan epäileväinen, mutta ei pelokas tai arka vaan omaa aimo annoksen rohkeutta ja uteliaisuutta

No joo. Elmo on rohkea ja utelias, ei missään nimessä pelokas tai arka. Mutta jos snautserille on jaettu epäileväisyyttä, saati varautuneisuutta / pidättyvyyttä vieraita kohtaan, niin Elmo on jäänyt välistä. Elmo on erittäin avoin, RRRrrrakastaa ventovieraitakin monella ärrällä ja pelkkä katsekontakti saa hännän heilumaan vimmatusti. Ei ole koskaan suhtautunut yhteenkään ihmiseen epäilevästi, eikä kyllä liioin mihinkään muuhunkaan. Ellei lukuun oteta muutamaa mörköikään liittyvää säpsähdystä, joiden aiheuttajiin Elmo on aina rohkeasti mennyt tutustumaan ensireaktion jälkeen.

Snautserin suojeluvaisto on voimakas, sen reagointi on nopeaa ja leuat varmasti vahvat

Suojeluvaistosta ei ole vielä näkynyt merkkiäkään ja on tietysti erinomaista, ettei sitä vaativia tilanteita ole nuoren koiran kanssa jouduttu kohtaamaan. Reagointi on nopeaa – joo, saa se tarvittaessa kärpäsen melkein kiinni ja leuat ovat toki vahvat ja koira rakastaa retuuttaa, purra, roikkua ja taistella kaikesta hampaisiin tarttuvasta.

Että kyllä mulla pesunkestävä snautseri on, omine persoonallisine piirteineen. Ei ehkä ihan jokaista pilkkua myöten klassisin rotumääritelmän edustaja, mutta täydellinen snautseri juuri minulle, juuri nyt <3.

Paluu blogitauolta – partasuu 13kk

Hui kauhistus! Kesä tuli, kesä meni ja syksykin on jo pitkällä. Elmo on edelleen hengissä, vaikka kirjoitusblokki onkin vaivannut omistajaa pahan kerran. Lueskelin innolla omia vanhoja juttujani ja pakkohan kuulumisten kirjoittelua on jatkaa, jos ei muuten niin siksi että on myöhemmin mitä muistella.

Pelkäämäni ensimmäinen murkkuikä ei joko ole vielä alkanut tai sitten se on päässyt livahtamaan ohi lähes huomaamatta. Jonkinlaista pientä korvien kadotusta on ajoittain ollut ilmassa. Samoin koirapuistossa Elmo on alkanut kurittaa nuorempiaan – ja tämän vuoksi puistoilut ovat nyt tauolla. Muuten jäpikkä on ihan entisensä, hyväntahtoinen pikkupoika ilman pienintäkään äijämäisyyttä. Saa nähdä mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Puolentoista-kahden ikävuoden paikkeilla voi olla odotettavissa haasteita, mutta tämän koiran kanssa en odota varsinaisia ongelmia ilmaantuvan, sen verran letkeästi meillä hommat sujuvat.

Nyt siis luvassa pitkästä aikaa postauksia, ainakin Elmon luonteesta suhteessa rotumääritelmään ja tietysti meidän kahden puuhasteluista.