Hyytävä molskahdus

Pitkän päivän illansuussa teimme Elmon kanssa pienen iltakävelyn läheiselle pellolle. Seutu on minulle tuttu jo lapsuudestani, siellä olen ulkoiluttanut koiraa jos toistakin. Paikka on hyvä koiran vapaana juoksuttamiseen, koska näkyvyys on joka suuntaan hyvä, ja tiesin että pellolla kulkevan puron toisella puolen harvoin näkyy koiranulkoiluttajia. (Niin – tiedän, että koiraa ei saa pesintäaikaan pitää vapaana, mutta tosielämässä ilman pelto- tai metsäspurtteja on aika äärimmäisen hankalaa saada nuorelle koiralle terveen kasvun eväät ilman säännöllistä korvat levällään kirmaamista ilman, että koiran on pakkososialisoitava koirapuistossa.)

Sinne siis. Elmo säntäsi vapaaksi päästyään hillittömään hepulijuoksuun. Snautserin omistajat tietävät, miten snautseri juoksee – välillä jopa kovempaa kuin jaloista pääsee. Eikä siinä menossa pennulla ihan aina pääkään pysy mukana. Hunsvotti paineli siis isoja kaarroksia, teki äkkijarrutuksia lentäen puolivoltin itsensä yli. Nauratti. Kunnes yksi kaarros ei kaartunutkaan samassa kulmassa puron kanssa. Ja pläts! Koira molskahti puroon, dippasi kokonaan pinnan alle, nousi näkyviin – ja olisittepa näheet sen ilmeen! Vastarannan penger oli hiukan pysty ja Elmo joutui hetkisen seisomaan nakuksi ajeltua vatsaa myöten vedessä ennen kuin sai ponnistettua itsensä rannalle. Siinä ei kuitenkaan ollut vielä kaikki: nyt olikin sitten mamma tois puol jokkee eli väärällä puolella puroa. Pohdin hetken lähdenkö kiertämään takaisin kuivalle ylityspaikalle. Mutta riskinä oli se, että koira hätääntyy ja sinkoaa juoksemaan ihan minne sattuu. Elmo mittaili puroa katseellaan, samoin minä. Kutsuin, koira arpoi. Käänsin selän ja kannustin, koira arpoi. Ja hyppäsi – molskis! Eihän se hyppy kantanut rannalle saakka vaan Elmo kastui uudelleen, tällä kertaa kuitenkin ponnistaen samalla vauhdilla itsensä ylös. Ja voi uitettu koira sentään. Juuri trimmattu koira, jolla ei ole mitään suojaa paljaan nahan päällä, viileässä kevättuulessa. Annoin koiran juosta vapaana niin pitkään kuin mahdollista – se kieri heinikossa ja yritti kaikin tavoin saada edes parrasta tippuvan veden pyyhittyä jonnekin. WP_20150404_017

Onneksemme olimme lähellä kotia. Kylmä pennulla oli, ja se loikki koko matkan hihnassa kuin pillastunut sonni konsanaan. Kyllä maistui lämmin suihku ja pyyhehieronta tämän seikkailun jälkeen. Kuvaa en iljennyt palelevasta, uitetusta koirasta ottaa, mutta ilme oli vielä lämmittelynkin jälkeen hieman surkea.

Elmo ei todellakaan ole tähän saakka ollut mikään vesipeto. Suihkussa käy ihan nätisti, mutta vesilätäköt se kiertää ulkona mahdollisimman kaukaa. Eikä märällä säällä ulkoilu ole ollenkaan kivaa (ennen kuin on jo riittävästi kastunut, sitten ei enää haittaa). Saapa nähdä miten innokkaasti Elmo tekee kesän tullen tuttavuutta luonnonvesiin tämän kokemuksen jälkeen…

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s