Koulutuskentällä

Lauantaiaamun huumassa sain päähänpiston lähteä tutustumaan paikallisen koirakerhon koulutuskenttään. Jäsenmaksu maksettuna, korialla rokotukset voimassa, joten miksikäs ei?

Pakkasin mukaan lelupalkan, nameja, naksun – ja tietysti iloisen mielen. Koulutuskenttä on meiltä alle kymmenen minuutin automatkan päässä, joten ainakaan etäisyyteen ei voi vedota jos kentällä kouluttaminen jää vähiin. Kenttä oli autio ja tyhjä, luminen ja sohjoinen mutta ei onneksi lätäkköinen ja liukas.

Tarkoituksena oli vain käydä ”merkkaamassa” paikka. Pennun mielessä koulutuskentän pitää yhdistyä ohjaajaan, palkkaan ja  hauskanpitoon – kaikki muu pitää jäädä kauas kakkoseksi kiinnostuksessa. Tyhjällä kentällä tämä on paljon helpompi saada onnistumaan kuin marssimalla suoraan rivikoulutukseen. Suunnitelmana oli siis pyörähtää kentällä muutaman minuutin ajan, saada napattua pari liikettä ja leikkiä täydestä sydämestä näiden palkaksi.

Ja näin tehtiin. Ensin Elmo hihnassa kentälle sen verran reipasta tahtia ettei ehtinyt jäädä haistelemaan jälkiä. Kentällä palkkalelu (trikoosta punottu somulelu, kasvattajalta kotiin viemisiksi saatu ja pehmeänä ja joustavana aivan loistava repimislelu pennulle – näitä ostan lisää heti kun tulee vastaan!) käteen, koira heti innosta pomppien hollille. Liikettä koira vasemmalla sivulla, perusasento (”Sivu”) ja raivokkaan riemuisat leikit. Lelu takaisin minulle (”Anna”) ja uusiksi. Vielä vapaana toistot ja sitten lelu kädessä pakittaen eteen istuminen (”Tänne”). Leikkimistä hirveällä ärinällä, lelun luovutus koiralle ja kipikapijuosten autolle. Siinä se. Homma onnistui täydellisen nappiin ja koiran keskittyminen ei tainnut herpaantua kuin yhden puolikkaan sekuntin ajaksi.

Kotimatkalla mentiin vielä hetkeksi metsään pomppimaan (koira) ja tarpomaan (omistaja) nuoskalumessa – poluthan ovat ihan turhia. Rankkaa, sekä mammalle että koiralle. Muistiin tältä reissulta vielä, että hihnassa opetettu ”Odota”-sana toimii aivan äärimmäisen hyvin vapaana luoksetuloon:  Vihjesana on yhdistynyt siihen kun ollaan harjoiteltu hihnassa juoksemista ja siitä hidastusta/pysähdystä. Näin ollen tuolla samalla sanalla poispäin juokseva koira kääntyy nyt vauhdilla lennosta ja pinkoo täysillä luokseni. Aika kätevää, en ollenkaan odottanut, että tämä toimisi näin. Harjoittelumetodia olisi siis voinut, ja voi varmaan myöhemminkin, kokeilla ihan oikeaan luoksetulokäskyyn (joka meillä siis tuo ”Tänne”).

Nyt ajatuksena on käydä muutamat kerrat kentällä ihan itsekseen pyörähtämässä. Harkinnassa on osallistua koirakerhon pentukurssille, joka alkaa tosin vasta maaliskuussa. Pentukurssin opit ovat meillä kyllä jo niin hyvällä mallilla, että mietin mahtaako tuosta olla siinä vaiheessa enää mitään iloa. Täytynee olla yhteydessä kouluttajiin ja kysellä vähän tarkemmin.

Advertisement