Edistysaskeleita

Olen harjoitellut Elmon kanssa muutamana päivänä perusasentoa. Siinähän koira istuu ohjaajan vasemmalle puolelle, oikea lapa ohjaajan vasemman polven kohdalle, suoraan linjaan kohti menosuuntaa. Elmo on oppinut istumaan eteeni ja mieluiten vielä vähän etäälle, joten sivulle istuminen on todella ollut uuden oppimisen paikka. Oikeaa istumapaikkaa olen hakenut sisällä namien kanssa, ”seuraamiseen” innostaen ja siitä sitten omalla vartalolla ja vasemmalla kädellä ohjaten. Vihjeenä olen käyttänyt istu-käskyä niin, ettei koiran tarvitse ihan alusta asti keksiä mitä siltä toivotaan.

Voi, miten oikean paikan hakeminen onkin ollut vaikeaa. Erinäisiä kikkoja on tullut koitettua, esim. pyörimistä eri suuntiin (jos koira yrittää istua vinoon ohjaajaan päin, pyörimissuunta on tätä vastaan ja vastaavasti toisin päin). Palkkaamisen suuntaa vaihtamalla on myös pystynyt vaikuttamaan jonkun verran oikean asennon löytymiseen. Ehkä kuitenkin kaikkein paras apukeino on ollut seurauttaa koira sellaiseen paikkaan, jossa sille ei jää tilaa istua kuin oikeaan suuntaan. Esim. sohvan – tai rappusen, seinän, jääkaapin oven, pöydänjalan… – ja ohjaajan väliin. Ilman esteitä istuminen on vaatinut melko reipasta kädellä ohjaamista – namikäsi tekee koiran edessä pienen liikkeen vasemmalle ohjaten koiraa kääntämään päätä pois edestäni (mikä samalla siirtää pepun vastaavasti lähemmäs minua). Olenpa jopa jokusen kerran kädellä fyysisesti vetänyt koiran takamuksen oikealle paikalle, kun ei siitä ole vaikuttanut mitenkään häiriintyvän tai hämmentyvän. Ja niin vain niitä onnistumisia on alkanut syntyä – ensin yksi kymmenestä yrityksestä, sitten muutama enemmän.

Ja niin vain alkaa Elmo tajuta mitä tämä uusi leikki tarkoittaa! Eikä vain sisällä vaan myös ulkona – pihalla ilman hihnaa ja lenkillä hihnan kanssa. Tuntuu kyllä huikean hienolta kun koiralle saa opetettua näinkin ison asian alkeet.

Perusasennon opettamisen yhteydessä Elmo on myös edistynyt seuraamisessa ihan huikeasti. Samasta asiastahan näissä on tavallaan kyse, eli tuossa tietyssä paikassa ohjaajan sivulla pysymisestä. Tämän illan hihnakävelyllä Elmo ohitti aivan upeasti sivulla (oikealla kylläkin) pysytellen vastaan tulleen koirakon, mutta hakeutui sittemmin myös muutamaan kertaan oma-aloitteisesti seuraamaan ihan täy-del-li-ses-ti. Nappiin menneet seuraamisliikkeet olivat toki vain noin reilun viiden sekuntin mittaisia, koska nehän oli palkattava kiireesti ennen liikkeen hajoamista. Mutta tässä vaiheessa kesto onkin ihan toissijainen juttu.

Hihnakävelykin sujuu parhaimmillaan kuin tanssi. Oikeasti Vauhdin hidastukset, juoksunpyrähdykset, suunnan vaihdokset ja tietysti ihan vain suoraan tasaista tahtia käveleminen onnistuvat hihnan kiristymättä, vihjesanoja tai äänimerkkejä tarvitaan lähinnä juoksusta pysähtymisessä. Onnistumisia on noin 90% hihnailuista, mutta laji on herkkä ja ei tarvita kuin ikävästi partakarvoihin tuivertava tuuli tai tassuihin pakkaantunut lumi, ja homma näyttääkin äkkiä enemmän rodeonäytökseltä. Mutta olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen siihen millaisen pohjan olen saanut hihnakäytökselle luotua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s