Turkkirotu

Snautseri on turkkirotu. Kirjoissa kerrotaan, että turkki vaatii perusteellisen trimmaamisen kaksi kertaa vuodessa ja lisäksi se on hyvä siistiä pariin kertaan näiden välissä. No, tämä kuulostaa helpolta ja vähäiseltä ja ainakin itseni on yllättänyt miten paljon turkin kanssa oikeasti saa puuhastella. Vielä enemmän on yllättänyt miten hauskaa se voi olla!

Elmon turkki on kuuleman mukaan samantapainen kuin isällään. Pohjavillaa on runsaasti ja sainkin kasvattajalta ohjeen poistella sitä säännöllisesti. Käytännössä tämä on tarkoittanut pohjavillakamman käyttöä kerran, pari viikossa. Alkuun käytin sitä turhan varovaisesti, mutta nyt rapsuttelen sillä oikein reippaasti ja villaa kyllä lähtee joka kerran valtaisa kasa. Niska, selkä ja kyljet ovat helpot ja mukavat käsitellä. Vasenkätisenä olen käyttänyt toistaiseksi oikeakätisen kampoja, ja opetellut käyttämään niitä tarpeen mukaan molemmilla käsillä ja kampaamaan koiraa eri suunnista. Tämä on osoittautunut sangen hyödylliseksi, eli voin operoida koiraa mistä suunnasta hyvänsä vaihtamalla vain kampaa kädestä toiseen. Suunnittelen kyllä vasurivälineidenkin hankkimista, kunhan jossain sopivassa kohdassa sellaisia kävelee vastaan…

Noin kuukausi sitten Elmon selkäturkki säikäytti: Pohjavillaa poisteltuani karvojen juuret paljastivat sentin, puolentoista matkalta harmaata karvaa. Tuleeko tästä pippurisuola?! Kasvattaja neuvoi kokeilemaan josko karva lähtisi nyt nyppimällä ja niinhän se teki. Nypin tuossa vaiheessa selkälinjan läpi niin hyvin kuin taisin. Yllätyksekseni karva todella lähti mukavasti ja kivuttomasti. Muutaman illan sain sitä jyystää, sillä sekä minä että koira olimme kovin tottumattomia tuohon uuteen yhteiseen puuhasteluun. Kyljet, reidet ja lavat jätin rauhaan, sillä karva niissä tuntui olevan tiukassa ja niiden nyhtämiseen en uskaltanut ryhtyä. En tietenkään nyppinyt kaikkea irti, vaan pidemmän, elottoman ja harmaatyvisen karvan. Alta paljastuikin oikein kiiltävä ja selvästi karkeampi karva.

Pari-kolme viikkoa selän nyppimisen jälkeen harmaatyvistä karvaa alkoi ilmaantua vielä nyppimättä jääneille alueille. Päättelin, että on aika ryhtyä taas urakoimaan. Ja niinhän tuokin karva irtoili ja koira pääsi kylkien, reisien ja lapojen irtohapsuista. Tai no, olisi siinä vieläkin kai hommaa ja kuvista päätellen lavat ainakin pitäisi putsata vielä pidemmälle. Mutta onneksi tässä on vielä joululomaa jäljellä.

Tässäpä pari kuvaa. Ensin tilanteessa, jossa selkäkarvat on nypitty pari viikkoa aiemmin. Kyljet ja lavat täynnä hapsua : WP_20141221_035WP_20141221_034

Ja sitten nypinnän vähitellen edettyä (kuvien laatu = kaamea, mutta pointti selvinnee).

Joulu2014 049

Joulu2014 100WP_20141224_001

Nyppimisen lisäksi saksiakin olen käyttänyt jo useampaan kertaan. Tassukarvat kasvavat kovaa vauhtia, ja varpaiden ja anturoiden väleistä karvaa on ollut tarpeen lyhennellä. Lumipaakkujen ehkäisemiseksi tämä on aivan välttämätöntä (ja samasta syystä tekisi mieli leikata kaikki jalkakarvat pois, niin ikävästi lumi niihin pakkaantuu!). Korvanlehdistä ja poskista olen myös napsinut karvaa lyhyemmäksi ja trimmivälineiden kanssa kylässä piipahtanut kaveri nappasi parilla napsaisulla naamakarvoja uuteen uskoon niin, että Elmo sai silmänsä näkyviin. Konekin sipaisi parit siivut peräpeilistä ja kaulalta ihan treenin vuoksi.

Korvakarvat ovat osa-alue, johon en vielä ole koskenut, mutta ovat kyllä to do -listalla…

Mutta kuten kuuluu ja näkyy, kyllä tuossa käsityötä on riittänyt. Nyppiminen, kampaaminen, rapsuttaminen, napsiminen, tuo kaikki on kuitenkin ainakin tähän asti ollut omasta mielestäni oikein mukavaa ja jopa terapeuttista puuhastelua. Mikä sen mukavampaa kuin syliin käsittelyyn nukahtava koiranpentu!

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s