Junassa ja kaupungilla

Elmo harjoitteli tänään junassa kulkemista. Yhdistin pieneen, parin minuutin junamatkaamme keskustavisiitin paluujunaa odotellessa. Kantapään kautta piti oppia, että yksi iso uusi asia kerrallaan riittää. Paluujunaa odotellessa Elmo nimittäin oli jo ihan väsähtänyt, rauhaton, vinkuva ja turkkikin hilsehti. Stressin pukkasi kaikki uusi ja ihmeellinen.

Juna ei ollut koiralle juttu eikä mikään. Sisään ja ulos mentiin sylikkäin, mutta junassa sai olla vapaasti (hihnassa) lattialla. Namia antelin sekä junan tullessa laiturille että vähän väliä pitkin matkaa. Muuten yritin olla juttelematta tai noteeraamatta koiraa sen kummemmin – kun eihän junassa matkustamisessa ole mitään ihmeellistä.

Kaupungilla oli ihmisiä, joiden perään olisi tehnyt niin kovin mieli singahtaa. Namia naamaan, ja kun ihmisiä meni ohi puolelta ja toiselta, niin äkkiähän nuo unohtuivat. Muutama ohikulkija pysähtyi silittelemään ja sehän oli tietysti edelleen vain ihanaa. Yhden sedän rollaattori oli vähän jännittävä, kitisevine renkaineen. Hän jäikin sitten pyynnöstäni ystävällisesti aloilleen jutustelemaan hetkeksi ja Elmo pääsi hetkeksi pörräämään tuon oudon häkkyrän ympärillä, joka ihan kiltiksi kapineeksi osoittautui.

Keskustassa kävimme useamman kaupan eteisessä. Yhtä haitariliukuovea käytiin tervehtimässä useampaankin kertaan, se kun oli jumittavaa ja ääntä pitävää mallia ja siksi selvästi vähän jännittävä: Namia, namia, sisään, ulos, sisään, ulos. Yhden kaupan edustalla oli muutaman askelman ritiläportaat, nekin käytiin kokeilemassa pariin kertaan. Ikävältähän ne tuntuvat, etenkin kun pennun tassu on pehmeä ja pieni. Mutta sinnikkäästi Elmo kiipesi perässä kannustusta saadessaan, ja näin takuulla pientä ylpeyttä pennun silmäkulmassa sen jäädessä portaiden pälle hetkeksi patsastelemaan ennen laskeutumistaan perässäni maan kamaralle.

Takaisin juna-asemalle mennessämme Elmo tosiaan alkoi hepuloida, ryntäili hihnassa ympäriinsä. Todennäköisesti pissahätä oli jo kova, mutta kun ei tuo vielä osaa pissiä muualle kuin pihalle (ja ennen kaikkea sisään!). Siihen päälle väsy ja hurja määrä ärsykkeitä, eli homma vaan löi yksinkertaisesti yli. No, sylissä kuljetin hetken aikaa ja vika junapätkä menikin sitten jo ihan rauhallisesti. Niin, ja ennen autolle pääsyä pissakin tuli hienosti ihan vieraalle nurmikolle!

Nyt on sitten ollut pientä unen tarvetta ilmassa. Ensi kerralla ehdottomasti autolla keskustaan ja junamatkailun harjoittelu ihan erikseen. Jos vaikka junalla ”cityyn” ja siitä suoraan bussilla kotiin.

Advertisement