Hiljaisia harjoituksia

Aivojumpaksikin sitä voisi kutsua, niin emännälle kuin hurtallekin: harjoitus, jossa koiraa ohjataan vain antamalla palkkio tai poistamalla siihen mahdollisuus. Ei äänivihjeitä, ei ohjaavia liikkeitä, ei koskemista, kieltoja, houkuttelua. Vain mamma, koira ja palkkio. Toisen osapuolen on hoksattava, millaista toimintaa siltä odotetaan – miten saada palkkio. Sen fiksumman osallistujan tehtävänä on yksinkertaisesti harjoitella kouluttamista, eli koiran käytöksen muokkaamista. Hauskaa tästä tekee se, että kummankin pitää käyttää aivojaan. Samoin kuin se, että harjoituksissa ei oikeastaan ole mitään menetettävää, ellei sitten käy niin onnettomasti, että koira turhautuu ja lähtee tiehensä. Silloin kaksijalkaisen on syytä pohtia muutamaan kertaan missä meni pieleen ja sehän se vasta opettavaista onkin.

Tämän illan hiljainen harjoitus Elmolle oli oikeastaan luopumisharjoitus. Tavoitteena oli saada nyrkissä oleva ruokapalkka lattialle ja koira ottamaan se vasta luvan saatuaan. Harjoitus alkoi haistattamalla nyrkkiä niin, että koira tajusi siellä olevan jotain tavoittelemisen arvoista. Sen jälkeen käsi ilmaan. Ensin ajattelin, että edellytän katsekontaktia, mutta hyvin pian hoksasin onneksi, että tämä on liian vaikeaa. Vaihdoin suunnitelmaa lennosta ja kriteeriksi muodostui ainoastaan se, että koiran pitää pysyä aloillaan istuen tai maaten. Heti koiran asettuessa aloilleen käsi alkoi laskeutua, ja heti koiran liikahtaessa kättä kohti se nousi takaisin saavuttamattomiin. Aikasta monta kertaa tätä sai veivata, ennen kuin ransusterin aivoista kuului naks! Lopulta kuitenkin koira pakitti heti namin käteen otettuani makuulle, sain laskettua käden lattiaan asti ja namin näkyviin. Tästä mentiin vielä muutamat kerrat takapakkia, eli koira liikkeelle, nami näppin ja takaisin ilmaan. Kunnes lopulta nami sai istahtaa rauhassa lattialle parinkymmenen sentin päähän kuonosta – hyvä! Vapaa! Pari toistoa niin, että saatoin todeta ettei kyseessä ollut vahinko.

Saman asianhan voisi opettaa myös toisin, eli palkkaamalla koiraa aina oikeasta käytöksestä (paikalla istuminen/makaaminen) ja edellyttämällä aina hivenen pidempää odotusaikaa ennen palkitsemista. Nyt tein päin vastoin, eli itse asiassa hain koiralle paikalla pysymistä sammuttamalla liikkeellelähdön ”rankaisemalla”, eli poistamalla mahdollisuuden palkkioon. Yllättävän hyvin Elmo jaksoi työskennellä turhautumatta ja hienosti keskittyen sen vajaat kymmenisen minuuttia kuin tuohon harjoitukseen meni.

Suosittelen kaikille vastaavanlaisia hiljaisia harjoituksia, variaatioissahan vain taivas on rajana. Pienet koulutustuokiot ovat paitsi hauskoja, myös kehittäviä ja palkitsevia sekä koiralle että omistajalle! Ja kyllä muuten nyt myös uni maistuu!

Advertisement

Yksi kommentti artikkeliin ”Hiljaisia harjoituksia

  1. Tästä tulee ehkä mun raamattu :). Koirakuume on nousemassa valtaviin sfääreihin ja kotona käydyn keskustelun myötä uskallan ehkä alkaa oikeasti haaveilla snautserista muutaman vuoden sisään. Siihen saakka tyydyn seuraamaan teidän kasvuanne upeaksi koirakoksi!

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s