Maailmalla!

Elmo on päässyt vähitellen autoilun makuun, ja kun hihnakävelykin sujuu jo tarvittavat metrit, olemme aloittaneet myös maailmaan tutustumisen. Eilen vierailimme kuopuksen päiväkodilla, jossa lähinnä keskityimme vieraiden ihmisten tervehtimiseen. Päiväkodilla Elmo oli kuin kotonaan ja vieraat ihmiset olivat ainoastaan ihana, ihana asia.

Tänään kävimme työpaikallani, jossa arvelin olevan koiralle pienoisia haasteita: sähköliukuovia, sähköisesti avautuvia palo-ovia, hissi… hurjasti vieraita ihmisiä, kaikuva rappukäytävä ynnä muuta Elmolle aivan uutta ja outoa. Mukana oli kaiken varuilta ”palkkapötkö” ja herkkuna keitettyä broilerin sydäntä. Mutta ihan turhaan. Elmo tulla jolkotti perässäni sisään muina miehinä hyvässä ryhdissä ilman pienintäkään ihmetystä saati arkailua. Sähköovet olivat ihan maailman luontevin juttu, eikä hissikään jännittänyt. Työtiloihin päästyään Elmo säntäsikin ensimmäisen ohikulkijan mukaan ja touhotti tutkimaan ihmisiä ja ympäristöä taakseen katsomatta. Ihania ihmisiä, kahvihuoneesta pullanmuruja, taas ihania ihmisiä, uusia huoneita… Välillä hissiin ja kerroksen vaihto, ja sama uudelleen. Elmo paineli menemään ihan omillaan hakematta lainkaan turvaa minusta. Pentu kiersi varmaan 25 ihmisen halit ja sylit. Naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja, silmälaseilla ja ilman, ulkovaatteilla, sisävaatteilla, reppu selässä, korkkarit jalassa. Kaikki yhtä mukavia – kunnes pentu totesi, että nyt on ihailtu tarpeeksi ja lakkasi tervehtimästä ketään. Vielä kävimme omien työntekijöideni luona ihailtavana vähän rauhallisemmassa ympäristössä, ja siinä höpötellessämme pikkuinen simahti uuvahtaneena jalkoihini nukkumaan.

Taas kerran en voi kuin ihmetellä, kuinka mahtava otus minulla onkaan käsissäni! Ei pienintäkään stressaamisen merkkiä, sen sijaan aimo annos uteliaisuutta ja rohkeutta ikään ja kokoon nähden vaikka muille jakaa.

Jatkossa täytyy alkaa vaatia vierailta ihmisiltä (!) käytöstapoja, jotta Elmo oppii tervehtimään paitsi innolla ja iloisesti, myös nätisti. Tässä vaiheessa olen antanut vielä hyppiä ja nuolla kasvot, kun pääasia on ollut, että kokemukset ovat iloisia ja positiivisia. Tämä ei selvästikään ole ongelma, joten nyt voimme alkaa keskittyä siihen, että vieraat tervehditään kuten kotiväkikin – neljä tassua maassa. Haastehan ei todella ole koira, vaan ne ihmiset…

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s