Aktiivinen kontakti

Nyt kun Elmon kanssa ollaan päästy yhteisymmärrykseen siitä, että nätisti istuen ja silmiin katsoen saa liikettä lähestyvään ruokakuppiin samoin kuin portin ja oven avaamiseen, on tullut aika lähteä hakemaan koiralta aktiivista kontaktin tarjoamista. Idea on paitsi itse katsekontaktissa, myös siinä, että koiran on itse hakeuduttava tarjoamaan toimintaa, jotta ohjaajan saa reagoimaan palkkaamalla. Ohjaaja ei tee mitään, paitsi tietysti palkkaa pienimmästäkin vilkaisusta. Alkuun kokeilin nameilla, ensin nami nyrkkiin ja katsekontakti, palkkaus. Sitten käännyin selkä koiraan, mutta höh – ei mitään. Istua tapitti siellä selkäni takana. Ruoka ei selvästikään ollut tarpeeksi motivoiva palkka. Sen sijaan kasvattajalta saatu ”pötkö” on ihan hitti, ja repimisleikkiin päästäkseen tämä koira on halukas vaikka hiukan liikuttamaankin itseään.

Pötkö siis käteen ja hommiin. Ja näin se toimii: Koira saa ensin nähdä, että minulla on palkka. Sen jälkeen käännös selin koiraan ja täysi passiivisuus – ei houkuttelua, äänimerkkejä tai liikettä. Heti, kun koira ilmestyy näkökenttään ja nostaa katseen kontaktiin, aktivoidun: Hyvä!! Hieno! Jes! Ja palkaksi pieni reuhutuokio. Kun ote irtoaa, nappaan taas lelun piiloon, käännän selän ja odotan passiivisesti kunnes koira joutuu itse hakeutumaan katsekontaktiin. Palkka, ja taas uudelleen. Tällä erää kriteeri on ihan vain se, että koira vilkaisee silmiini. Tässä muuten yksi snautserin haaste, johon on vain totuttava: mustasta karvaisesta naamasta ei kertakaikkiaan meinaa erottaa koiran silmiä, saati sitä minne se niillä tapittaa!

Advertisement