Koira, ihminen vai jumala?

Jossain vaiheessa rotuvalintaa tehdessäni kuvittelin olevani hankkimassa koiraa. Seuraavana hetkenä en enää ollutkaan varma: snautserin loputon kekseliäisyys, halu ratkaista asioita oma-aloitteisesti, taito havaita ihmisessä tämän heikkoudet ja kyky käyttää niitä säälimättömästi hyväkseen tuntuivat olevan teemoja, jotka toistuivat eri tavoin kuvattuina lähes jokaisen snautseristin tarinoissa.  ”The dog with human brain.” ”Joka snautserin ottaa, se itselleen naurakoon!” ”Koira joka ei tee mitään vain siksi, että sitä käsketään”. Tunnustan: minulla oli mennä pupu pöksyyn. Kuinka haasteellista koiraa olen oikeastaan ottamassa? Nyt kun pennun kotiutumiseen on enää viimeiset metrit matkaa en ole ihan varma olenko ollut rotuvalinnassani rohkea – vaiko sittenkin vain hullu.

Odotan siis suurella, kauhun- ja uteliaisuudensekaisella mielenkiinnolla millaiseksi elämä snautserin kanssa muotoutuu. Uskon, että tarinat ovat totta. Uskon kuitenkin myös, että snautserissa on lopulta tarinoista huolimatta enemmän koiraa kuin ihmistä tai jumalaa. Jokainen snautserikin on yksilö, joten ihan hirveän suurilla ennakkokuvitelmilla koiranpentua ei kannata kyllästää. On kuitenkin varmasti järkevää nähdä ne muutamat tosiasiat, jotka tulevat vaikuttamaan koiran ja ihmisen yhteistyöhön. Hyvin tehtyä pohjatyötä ei erityisesti älykkään, nopeasti oppivan, nopeasti kyllästyvän ja pelkästään ihmisen ilahduttamisen ilosta harvemmin motivoituvan koiran kohdalla varmasti voi liikaa korostaa. Fiksu koira oppii kyllä temppuja koko ikänsä kun lähtökohdat ovat kunnossa. Siksi uskon, että snautserin kanssa on syytä pitää aimo annos malttia hyppysissä ja tuhannen tempun sijaan keskittyä rakentamaan koiralle työskentelynhalua, keskittymiskykyä ja pitkäjänteisyyttä sekä tietysti niitä jokapäiväisiä taitoja, joiden osaaminen tai osaamattomuus leimaa elämää koiran kanssa aika paljon enemmän kuin koulutuskentällä suoritetut hienot liikkeet.

Onneksi on snautseristeja, jotka vakuuttavat koiran kanssa pärjäävän ihan vain aimo annoksella maalaisjärkeä ja johdonmukaisuutta unohtamatta ripausta kekseliäisyyttä ja tujausta huumorintajua. Niillä mennään.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s